ИсторияСоставГастролиДискографияТекстыФотоархивПрессаГостевая книга

Petroskoin soundeja

Santtu Karhu, Aleksandr Leonov, Enska Jakobson ja Arto Rinne jaksavat musisoida

YARGA SOUND SYSTEM: Live (Sketis Music)
D'AIROT: Patria (omakustanne)
SATTUMA: Palapeli (Sketis Music)
REVOLVER: Ona nas (Bomba-Piter)

Petroskoin rock- ja folk-musiikkiyhteisö tuottaa edelleen vuosittain kourallisen mielenkiintoisia albumeita, vaikkeivat kaupungin yhtyeet konsertoikaan Pohjois-Karjalassa aivan samaan malliin kuin takavuosina Mylläreiden ja Revolverin ollessa aktiivisimmillaan.

Vuoden odotetuimpia karjalaiskiekkoja olisi ollut Santtu Karhun kolmas pitkäsoitto, mutta sen valmistuminen on viivästynyt. Karhun MySpace-sivuilla levyltä on jo kuultavissa sellaisia näytekappaleita kuin Olen vieras, Valgei vallys, Nogehizes kylys ja Izo Seppy.

Jos Santtu Karhu on maailman ainoa karjalankielisiä uusia rock-albumeita luova muusikko, on Enska Jakobson maailman ainoa petroskoilainen, joka luo uusia rock-albumeita suomeksi. Jakobsonin D'Airot-yhtyeen tuorein julkaisu Patria on kunnianhimoinen levy, jolla Enskan vanha rakkaus, Kolmas nainen -henkinen bluesrock taustoittaa teemallista sanoituskokonaisuutta hengen tilasta Karjalassa rajan molemmin puolin.

Aloituskappaleella Ystävät Jakobson nostaa lakkia hengenheimolaisilleen ja esikuvilleen Santtu Karhulle ja Arto Rinteelle. Nämä jaksavat luoda Petroskoissa kulttuuria muistakin kuin venäläisistä lähtökohdista: ”Kiitti jätkät, mallinne on jääräpäinen, täynnä ryhtiä.”

Kaupunkini-kappaleessa Jakobson tuomitsee Petroskoin rahan ja viinan tuhoamaksi. Analyysi laajenee päätöseepoksessa Venäjä: ”Pyhän maan tuohus lepattaa syvässä joukkohaudassa, velkakierteessä, kipeissä viinapäissä.”

Suosikkikappaleeni on Lännen valot, jossa D'Airot leikittelee leveämmän leivän kutsusta ironisilla reggae-sävyillä. Jakobson tarjoaa perin rikastavan itäisen perspektiivin suomirockin tekoon.

Mitä Va-Ta-Gan jälkeen?

Multi-instrumentalisti Aleksandr Leonovin johtama yhtye Reel, sittemmin nimellä Va-Ta-Ga toiminut, oli pitkään Petroskoin kunnianhimoisin kansanmusiikkifuusio-kokoonpano. Osaavan managerin käsissä Va-Ta-Gasta olisi syntynyt kaikkia mantereita kiertävä maailmanmusiikkisensaatio.

Jostain syystä porukan toiminta tuntuu hiipuneen. Leonovin ja hänen Olga-vaimonsa musisointi jatkuu kokoonpanossa nimeltä Yarga Sound System.

”Jargan” musiikki ottaa Va-Ta-Gaa enemmän yhteyttä nykyaikaan. Vanhavenäläisten hymnimäisten kansanmelodioiden ja -soitinten taustalla pajattavat miksaaja, konemies Grigori Arhipovin synteettiset äänimaisemat. Leonov soittaa muun muassa erilaisia puhaltimia ja kanteleen sukuista guslia, Olga Gaidamak viulua.

Vuoden 2007 keikoilta kootun Liven tunnelmat ovat kuulasta, meditatiivista, varsin viehättävää itäistä new agea, jonka pariin on helppo uppoutua, jos ei koe kiusalliseksi, että bassot ja valtaosa rytmeistä ovat koneluomuksia.

Isät, lapset ja hyvä henki

Mylläreiden ja Talvisopien jäsenistöstä noussut, Arto Rinteen luotsaama Sattuma aloitti toimintansa koko perheen leppoisana isät ja lapset -orkesterina, joka tulkitsi karjalaista ja venäläistä kansanmusiikkia. Keikoilla on ollut näkyvissä, että kun lapset kasvavat, muuttuu Sattumakin yhä lähemmäksi Rinteen vanhojen kokoonpanojen folk rock-sointia.

Palapeli-levyllä soi vielä basso-rummut-kompiton Sattuma. Arto ja Eila Rinteen ilakoivat laulut, Vladik Djominin ikään nähden hämmentävän kipakat viulut ja Dmitri Djominin klarinetit, säkkipillit ja huilut pelaavat rennosti yhteen. Kappaleet ovat valtaosin tradeja, mutta Arto Rinteen kädenjälkikin näkyy. Soittaapa Sattuma uusiksi Konsta Jylhän Sukkulapolkankin.

Sattuma kokoaa oivan palapelin venäläisistä, karjalaisista ja suomalaisista aiheista. Yhtye on kuitenkin selvästi vielä pikemminkin idullaan kuin kukassaan. Kuulija aavistelee, että kymmenen vuoden päästä Sattuma voi lyödä Myllärit näiden omilla aseillaan.

Kukkomäen Oasis elää ja potkii

Revolver-yhtye on pitkään ollut Petroskoin rock-elämän suurin ja kaunein. Britannian pop-perinnettä on veistelty venäläiseksi näköispatsaaksi useamman levyn verran. On syntynyt sellaisia klassisia lauluja kuin Tormoza, Trolleibus no 5 ja Titanik, jotka kurottavat pastissia paljon pidemmälle.

Viimeisin Revolver-albumi on saanut sanaleikkinimen Ona nas – kannessa on ananaksen kuva. Musiikki on linjassa parin aiemman julkaisun kanssa. Maksim Koshelev tulkitsee persoonallisen nenäkkäällä tavallaan, ja Pavel Frolov soolokitaroi helmeilevällä kaihosoundillaan. 60-luvulle flirttailevat taustat soivat parahtelevien urkujen, marakassien ja tamburiinien vahvistamana.

Parhaimmillaan Revolver synnyttää ristivetoisia tunnetiloja, joissa länsi ja itä yhtyvät toisaalta hyvin luontevasti, toisaalta oudon vieraannuttavasti.

Kieppuvat kappaleet Smirnoff ja Stantsija Mir ovat tästä parhaita esimerkkejä Ona nasilla: kuin katselisi kaleidoskooppia tukevassa votkahumalassa.

Suonna Kononen
Karjalainen. 4. tammikuuta 2009

© Arto Rinne, 2004–2017 © Heninen.net, 2004–2017