Laiva on lastattu folkilla

Karjalan lippua heilutti korkealla myös Arto Rinteen johtama petroskoilainen perheyhtye Sattuma. Sattuma tuntuu vain paranevan sitä mukaa, kun jäsenet varttuvat.

Suomen kansanmusiikin isoin talvitapahtuma soi skandinaavisen musiikin juhlaa.

Syksyn tosissaan treenanneet eläkeläisten ja opiskelijoiden pelimanniryhmät saavat 15 minuuttia julkisuuttaan Silja Europan seitsemännen kannen aulalavalla.

Sibelius-akatemian kansan-musiikkiosaston näyttöhalui-simmat vikkeläsormet ja Värttinä- ja Sväng-muusikoiden projektit soittavat korkeaoktaanisia näytöskeikkoja juomat käsissä verkostuituville kansan-musiikki-ihmisille.

Kansanmusiikkifestivaalien järjestäjät Alavuden Speleistä Imatran Ugrijuhliin markkinoivat väsymättä tapahtumiaan. Kansanmusaorkesterit puffaavat itseään festivaaleille ja musiikkitoimittajille.

Yhdeksännen kerroksen yöjamit venyvät aamuseitsemään, ja bravuuriksi kasvaa spontaani Tiernapojat-esitys, joka mennään kollektiivisesta ulkomuistista Rymäkän Arttu Kunnaston ja Ossi Perälän ja Kapsaek-yhtyeen Hans Julian vetämänä.

Muun muassa tätä on Folklandia-risteily. Yksi sydänkohtauskin laivalla kuulemma tapahtui, minkä johdosta keskusradiossa etsittiin lääkänä.

Frigg tanssitti pikkutunneilla

Folklandia 2009 on ollut etenkin skandinaavisen musiikin juhlaa. Viikonlopun musiikillisiin huippuhetkiin nousi monikulttuurisen mutta Tanskassa syntyneen Valravn-yhtyeen esitys laivan yläkerran Top Clubissa.

Karismaattisen laulajansa, Fär-saarilta kotoisin olevan Anna Katrin Egilströdin johtamana Valravn on matkalla maailmanmusiikin tähdistöön. Merelliset traditionaalit, kampiliiran ärinä ja skandipoljento yhtyvät moderneihin konetaus-toihin harvinaisen onnistuneesti.

Suomalais-norjalainen Frigg esitteli pohjoista viuluvetoista magiaa laivan Ocean Club -tanssisalissa lauantaiaamuna kellon käydessä kolmea. Yhtye oli tanssikeikkaansa varten luopunut kiperimmistä jaoistaan ja synkopoinneistaan ja soitti nautittavan uusvanhan setin sadoille väsyneen hurmaantuneille tanssijoille.

Hadade Ruotsista on vielä pieni nimi, mutta muistutti palosta, joka valtaa aina uusia sukupolvia pelimannimusiikin pariin. Kokoonpano tapasi toisensa Linköpingin kansan-musiikkifestivaaleilla 2007 ja on toiminut siitä asti.

Ilman lyömäsoittajaansa viulu-haitari-kitara-triona esiintynyt yhtye soitti hyvin koossa pysyneitä, svengaavasti kiitäneitä instrumentaaleja. Välispiikkejä saatiin osin suomeksikin, yhtyeessä kun vaikuttaa Markus Räsänen -niminen ruotsinsuomalainen.

Karjalaisia kohtaamisia

Kotimaisista esiintyjistä Värttinästä vastikään eronnut hai-taristi Markku Lepistö lumosi oman Company-kokoonpanonsa kanssa. Lepistön vähäri-visten harmonikoiden johtamassa musiikissa on ilmavuutta ja hartautta. Top Clubissa kuunneltiin kuin kirkossa.

Kymenlaaksolainen Rymäkkä soitti samassa paikassa iltakeikan, johon mahtui yhtyeelle ominaista koirasmaista rehvakkuutta, mutta myös aiempaa enemmän seesteisyyt-tä. Uusista mietiskelevistä sävellyksistä nousivat esiin basisti J-J Nippalan Pulloja palautellessa ja kitaristi Simo Samulin kynäilemä hambo. Vanhasta tuotannosta oli kaivettu esiin Näkin ja Sotalaulun kaltaisia kappaleita muutamien puhkisoitettujen tilalle.

Mari ja Sari Kaasisen odotettu, toistaiseksi harvojen kuulema Set'Akat-kokoonpano perui esiintymisen sairastapauksen takia, mutta Karjalaa piti esillä silti useampi nimi.

Arto Rinteen johtama petroskoilainen Sattuma tuntuu parantavan vuosi vuodelta. Perheyhtyeessä tiivistyy varhaisen Mylläreiden soundin parhaita puolia, konstailemattoman folkrockin energiaa ja vilpittömyyttä. Eila Rinteen paimentyttömäinen laulu tuntuu kumpuavan jostain hyvin kaukaa. Sattuman esiintyminen lauantaina Joe's Place -baarissa tuntui olevan usealle Folklan-dian kohokohtia.

Modernimpaa karjalaisuutta tavoitteli suomalais-venäläinen Asfaltal da Kosmosas -trio, jossa kohtaavat Laura Vuorjo-en laulu, Antti Juntusen käsittelemät koneet ja Roman Jershihinin basso. Kokoonpanon harmina oli esiintyä Valravnin jälkeen samassa tilassa; mikä tahansa olisi kuulostanut vaisulta, eikä Laura Vuorjoki edes yrittänyt suhtautua esiintymiseen ulospäinkääntyneesti.

Asfaltal das Kosmosas rakentaa ilmavan kuulokuvan, jossa aktiivinen, matala dubbasso ja konerytmit kannattelevat Vuorjoen suomalais-karjalais-venäläisillä laulutek-niikoilla tuottamaa laulua. Antti Juntunen miksaa sekaan slaavilaista äänimaisemaa ja muokkaa myös Vuorjoen laulua uusiksi taustalla soiviksi elementeiksi. Resepti on lupaava.

Kaikki eivät kansamusiikki-maailmassa ole vielä hurahtaneet koneisiin. Pohjoiskarjalaista perinteisempää laulu-voimaa Folklandialla esittelivät soolona esiintynyt Rämpsäköiden Anna Fält ja harvoin kotimaassa esiintyvä Wimme Saari.

Suonna Kononen
TURKU-KAPELLSKÄR
Karjalainen. 11. tammikuuta 2009