HistoriaSoittajatKeikatLevytyksetSanoituksetValokuviaPressiVieraskirja

Pelimanni-musiikista kultasuoni Sattumalle

Talvisopien muusikkoisät toivat lapsensa folkmusiikin pariin

Suomalainen ja karjalainen folkmusiikki työllistää yhä muusikoita Petroskoissa. Lokakuussa parrasvaloihin astunut Sattuma-yhtye on löytänyt suomalaistyy-lisestä viulupelimannimusiikista kultasuonen taiteelleen.

- On opittu myös muutama kantele- ja puhallinkappale. Laulujakin löytyy, vaikka tukeudumme lähinnä instramentaalisävellyksiin, petroskoilainen radiotoimittaja ja folkmusiikin monivuotinen vaalija Arto Rinne, 37, sanoo.

Sattuma on kahden perheen yhtye. Sen toinen perustajajäsen on Dmitri Djomin, 36. Rinne on tuonut yhtyeeseen 13-vuotiaan tyttärensä Eilan. Djominin sukua edustaa Dmitrin kymmenvuotias poika Vladik.

Folkmuusikon uran Rinne aloitti vuosia sitten Petroskoin yliopiston kansanmusiikkiyhtyeessä Toive. 1990-luvulla hän ja Djomin soittivat folk-yhtyeessä Myllärit. Viime vuonna molemmat jättivät sen ja liittyivät livvinkarjalaksi laulavaan yhtyeeseen Santtu Karhu ja Talvisovat, jossa he soittavat nykyäänkin. Sattuma-projekti on nyt heille pikemminkin mieluinen harrastus kuin elatusta antava ammatti.

Muusikkoisien lapsilla on molemmilla musiikkikoulutusta takanaan. Eila on valmistunut viulunsoittajaksi konservarotion studiosta, Vladik opiskelee yhä siinä.

Soittajilla on selvä näkemys siitä, miksi he ovat yhtyeelleen keksineet suomenkielisen nimen: ohjelmisto koostuu etupäässä suomalaisesta musiikista. Laulutkin ovat suomenkielisiä, niinpä nimitys on ollut hyvinkin luonteva.

- Sattuma on oiva valinta sikäli, että sanalla on kaksi merkitystä. Sattumahan tarkoittaa sat tumusta, mutta sanaa käytetään myös puhuessa osumasta, Arto kertoo.

Alkoi perhepiiristä

Sattuman leikkiä oli se, että niin Arto ja Eila kuin Dmitri ja Vladik alkoivat soittaa perhepiirissä kansanmusiikkia. Kohtalo myös johdatti soittajat yhteen.

Arto ja Dmitri kypsyttivät kauan yhteistä projektia. Idea yhdessäsoitosta sai lopullisen potkun viime kesänä, jolloin kehiitettiin uutta ohjelmistoa.

- Tavoitteena on sattuman kautta tapahtuva täyssattuma. Osuma se on siksi, että isien lempiharrastus on periytynyt lapsille, Arto täsmentää.

Sattumassa lapset soittavat viulua, jouhikkoa ja laulavat. Isien hallussa on muut folkiin kuuluvat soittimet. Arto nappailee haitaria, kitaraa, buzukia ja kanteletta. Dmitri vastaa puhalti-mista alkaen erimuotoisista huiluista ja päättyen klarinettiin, didjeridoohun ja säkkipilliin. Hän soittaa myös djembe-rumpua.

Julkisuus alkaa Amerikasta

Lokakuun puolivälissä yhtye julkisti esikoisalbuminsa Folkmusic from Karelia and Finland. Oma-kustannelevylle on mahtunut 10 kappaletta. Vaikka albumi tehtiin aika kiireessä, on siinä Rinteen mukaan muutama helmikin.

- Lapsilla oli ensimmäinen kokeilu studiotyöstä. Hauskaa puuhaa se oli, hän tunnustaa.

Viime sunnuntaina Sattuma lähti debyyttikiertueelleen. Kahden viikon ajan Rinteet ja Djominit soittavat pelimannimusiikkia Vermontin, New Hampshiren ja Mainen osavaltioissa. Marraskuun 7. päivänä he esiintyivät Burlingtonissa suomalaisessa festivaalissa FinnFunn, johon saapuu muutama sata osallistujaa.

- Meillä on hyvät kontaktit Vermontiin ja sikäläisiin järjestäjiin, Rinne selittää, miksi juuri kaukainen Amerikka on piirtäy-tynyt ensimmäisenä Sattuman vierailukartalle.

Sen kummemmin Arto kuin Dmitrikaan eivät vielä kurkista kauas eivätkä nyt tiedä, varttuuko Sattuma ammattiyhtyeeksi. Tähän saakka he ovat soittaneet lähinnä ystäville ja sukulaisille.

- Lasten silmät säteilevät in nostuksesta kun he esiintyvät. Vaikka toisinaan joutuu patistamaankin heitä harjoittelemaan, Arto kuittaa.

Paikallisille isoille lavoille yhtye nousee marraskuussa tai viimeistään puolisen vuoden päästä. Heti jenkkimatkan jälkeen Sattuma on kutsuttu Toive-yhtyeen synttärikonserttiin. Julkisuus tarjoutuu myös Paradigma-kan-sanmusiikkifestivaalissa Petroskoissa ensi keväänä. Ensi kesäksi isät yrittävät järjestää itselleen ja lapsilleen myös vierailun Suomeen.

Mikko Nesvitski
Karjalainen
30. lokakuuta 2003

© Arto Rinne, 2004–2017 © Heninen.net, 2004–2017