Kansanmusiikkiyhtyeen konsertissa voimaa, iloa ja irrottelua

Sattuma vieraili Lukon koululla

Petroskoilainen kansanmusiikkiyhtye Sattuma esiintyi torstaina Lukon koululla. Sattuma koostuu kahden perheen jäsenistä ja soittaa nykyaikaista akustista folkkia ja kansanlauluja Karjalasta, Suomesta ja Inkeristä. Harvinaislaatuinen vierailu järjestyi yhtyeen nokkamiehen Arto Rinteen tuntevan vanhemman, Tiina Salmen, kautta.

Viehättävässä Lukon kyläkoulussa on 26 oppilasta ja kaksi opettajaa. Torstaina tunnelma oli innokkaan odottava, kun koululaiset järjestäytyivät yläkerran luokkaan kuulemaan Venäjän Karjalasta tulleita vieraita.

– On tosi hienoa, että saimme pienelle koululle tällaisen tilaisuuden. Yleensähän pieneltä koululta pitää lähteä vastaavia tapauksia varten suurelle koululle, Päivi Pöyry, toinen Lukon koulun opettajista, sanoi ennen esityksen alkua.

Tapahtumaan odotettiin myös Sulkavan koulun oppilaita, mutta viime hetkellä paljastui, että taksi oli unohtanut hakea heidät. Lapset olivat selvästi pettyneitä, kun naapurikoululaisten vierailu peruuntui, mutta pettymys suli nopeasti pois konsertin aikana.

Kappaleet raikuivat suomeksi, karjalaksi ja venäjäksi

Sattuma on vuonna 2003 perustettu kvartetti, johon kuuluu kaksi muusikkoisää lapsineen: Arto Rinne ja hänen 18-vuotias tyttärensä Eila Rinne sekä Dmitri Demin ja hänen 15-vuotias poikansa Vladik Demin. Tällä kertaa yhtyeessä vieraili basistina myös Artjom Undalov.

Sattuma on julkaissut kolme levyä. Perustamisvuonna ilmestyi ”Folk-music from Karelia and Finland”, pari vuotta myöhemmin ”Kudelma” ja viime vuonna ”Palapeli”. Perheyhtye on esiintynyt niin Folklandia-risteilyllä, Berliinin kansainvälisillä messuilla kuin amerikkalaisissa kouluissakin.

Konsertin aluksi Arto Rinne kertoi Sattuman synnystä ja sen jäsenistä. Esityksen aikana lapset saivat tietoa myös esimerkiksi Suomen sukulaiskielistä.

Suomen, karjalan ja venäjän kielillä esitetyt kappaleet olivat välillä kuin pienoisnäytelmiä. Sattuman musiikissa oli voimaa, iloa ja irrottelua. Erityisesti nuori Vladik Demin toi myös mahtavalla tavalla huumoria mukaan esitykseen.

Omiakin lauluja säveltävä yhtye esitti muun muassa kappaleet ”Maanitus”, ”Tirlittiä”, ”Marjaini-Parjaini” ja ”Äiti”. Viimeksi mainitun sanat ovat Kantelettaresta.

Soittimet vaihtuivat lennossa

Konsertin aikana yleisö sai ihmetellä erilaisia soittimia. Sattuman muusikot soittavat 15 eri soittimella ja vaihtoivat niitä lennossa esityksen aikana.

Paljastui, että klarinettia, huilua, säkkipilliä, mänkeriä, nokkahuilua ja sahaa soittava Dmitri Demin valmistaa itse puhallinsoittimia. Arto Rinne laulaa ja soittaa haitaria, oktaavimandoliinia ja kannelta.

Laulamisesta ilmiselvästi nauttinut Eila Rinne soitti myös viulua ja jouhikkoa, joka on eräänlainen kanteleen ja viulun välimuoto. Vladik Demin lauloi ja soitti viulua ja puhaltamia.

Konsertin viimeinen kappale oli ”Illa-Joo”, jossa yhtye pyysi kuulijoita yhtymään inkerinsuomalaisella murteella laulettuun kertosäkeeseen. Pienen alkuverryttelyn jälkeen kieli alkoi jo hauskasti taipua rallatteluun.

Sattuma tuli lasten kanssa syömään

Arto Rinne sanoi pitäneensä heidän lähellään istuneelle lapsiyleisölle soittamisesta. Illalla yhtyeellä oli edessään aivan toisenlainen keikka Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa Helsingissä.

Eila Rinne kertoi aloittaneensa viulunsoiton Petroskoin konservatoriossa nelivuotiaana. Nyt hän opiskelee Petroskoin yliopistossa pääaineinaan englanti ja suomi.

Lapsia kiinnosti, mistä yhtye on saanut herkullisen nimensä.

– Halusimme suomalaisen nimen, joka tarkoittaa karjalan kielellä samaa asiaa kuin suomeksi. Sattuma-sanassa kiehtoi sen kaksoismerkitys, sehän tarkoittaa myös osumaa, Arto Rinne vastasi.

7-vuotias Janne Sala pääsi myös itse kokeilemaan yläsävelhuilua.

– Ei se ollut vaikeaa, sain siitä korkeita ja matalia ääniä. Pidin esityksestä, musiikki kuulosti vähän jodlaukselta ja sanat olivat kivoja, Janne kertoi.

Lapsille tuntui merkitsevän paljon myös se, että konsertin jälkeen Sattuman jäsenet söivät yhdessä heidän kanssaan kouluruokaa.

Laura Siljander
Mäntsälä-lehti, helmikuu 2009