Folkmusiikin värikäs kudelma
Petroskoilaisten Rinteen ja Deminin perhebändi Sattuma toisessa levyssään
Petroskoilaisten isien ja lasten yhtye Sattuma pitää eniten hyvistä tarttuvista sävelistä.
- Pitäisi olla joku koukku. Joku juttu, joka kolahtaisi myös yleisöön, ei ainoastaan soittajaan, Arto Rinne, 39, selittää yhtyeen otetta.
Vuonna 2003 Sattuma löi itsensä kansanmusiikin kentälle levyllään Folkmusic from Karelia and Finland. Kesä-heinäkuun 2005 taitteessa se kutoi eri kansojen musiikista ja omakätisistä sävellyksistä monivärisen Kudelman. Levy on parhaillaan tehtaalla, ja 1000 kappaleen painos saadaan käsiin näinä päivinä.
Suomalaisesta viulupeliman-nimusiikista itänyt Sattuma soittaa edelleen akustista folkmusiikkia. Se toki keksii väsymättö-mästi uusia hauskoja nykyaikaisia elementtejä sovituksiin ja esittämistapaan esittämistapaan.
- Venäjänkielisen tshastushkan voi huutaa "crazyn" tshuvas-silaisen häälaulumelodian päälle Rinne paljastaa levyn yllätyksiä.
Sävelmiä sattumalta ja tarkoituksella
Rinteen mukaan kansansävelmiä tulee alinomaa sekä sattumalta että tarkoituksella.
Ennen vanhaa -kappale alkoi siten, että puhaltimia soittava Dima Demin, 38, soitti vaihteeksi jouhikolla Kakkunassi-säveltä. Rinne lisäsi kappaleeseen inkeriläiset sanat, joissa on hauskasti myös venäjää mukana.
Lintu-kappale on vienankarjalaisesta lastenlaulusta tehty versio, jossa on tilaa improvisoinnillekin. Koskenpa rannalla on Sattuman versio vienankarja-lais-suomalaisesta rekilaulusta, joka aikoinaan varmaankin Suomesta kulkeutui Vienaan ja on juuri siellä tallennettu.
- Karjalaiset laukkukauppiaat olivat kai ensimmäisinä rajojen välisessä kulttuuri- ja musiikkialan lähialueyhteistyössä mukana, Rinne esittelee.
Demin, joka on kaiken maailman puhallinsoittimien friikki, löysi eräästä kokoelmasta sävelen tsipsanille, pan-huilun tapaiselle komilaiselle kansansoitti-melle.
Asia kiinnosti niin paljon, että oli rakennettava tsipsanit ja opetettava koko Sattuma niitä soittamaan. Tuloksen kuulee Shon-dibanöi Olömöi -kappaleessa, jonka yhden säkeistön Arto ja Eila laulavat komiksi.
- Soittimella on mielenkiintoinen soundijakoko sävelmällä komilainen tausta, niin kuin meidän perheessämmekin äitini puolelta, Rinne sanoo.
Äänityksissä lapset nukahtivat lavalle
Sattuman esikoisvuoteen verrattuna varttuneilla Eila Rinteellä, 15, ja Vladik Deminilla, 12, on nyt kokemusta enemmän sekä soittopuolella että keikkailemisessa.
Rinteelle on mieleen se, että lapset tykkäävät esiintyä. Varsinkin Vladik on aikamoinen show-man ja oikea yleisön villitsijä.
- Hän ei meinaa pysyä paikallaan kun soittaa, Rinne kertoo.
Eila ja Vladik ovat molemmat ylikuormitettuja kouluissaan. Kuitenkin isät ja lapset ovat löytäneet yhteistä aikaa.
Levy tallennettiin Kansallisen teatterin salissa äänimies Mihail Ushininin johdolla. Äänitykset alkoivat iltakymmenen jälkeen, kun teatterielämä hiljeni.
Musiikin tekeminen oli lapsille rankkaa hommaa, koska lavalla vietettiin monta iltaa ja yötä.
- Lapset välillä nukahtivat suoraan lavalle, jossa oli onneksi jonkun näytelmän lavasteita, sohvia ja sänkyjä, Arto kertoo.
- Minun levytysfiiliksiä lämmitti se, että samalla lavalla on vuosiin tehty suomenkielistä teatteria, jolle aikoinaan van-hempanikin antoivat parhaansa, Rinne korostaa.
Säveltäjä-Rinteen debyyttilevy
Vaikka Rinteellä on monta levyä takanaan, on Kudelma hänelle debyytti. Aikaisemmin hän ei soittanut sävellyksiään levylle saakka.
- Sattumalle on mukavaa säveltää, onhan se oma perhebän-di, muusikko tunnustaa.
Rinne myöntää sävelien syntyvän koko ajan hänen päässään. Saunapolkka ja Säpsän masurkka syntyivät saunan eteisessä kesämökillä Säpsässä, Säämäjärvellä.
- Saunan eteisessä on aika inspiroiva kotoinen fiilis: kesäinen luonto saunan ympärillä ja jonkinlainen täydellisyyden ja rauhallisuuden leppoisa tunne, Rinne erittelee.
Jotkut kappalepätkät syntyivät Amerikan matkoilla, kun oli aikaa keskittyä soittamiseen yksikseen motellihuoneessa. Toiset taas kotona työhuoneen rauhassa iltaisin tai öisin.
Rinteen käsialaa ovat lisäksi Äiti, Veresovyje Kustotshki ja Metsänneidon suru.
- Joku kappalepätkä löytyi kaseteilta, joille olen jotain ajatuksia soittanut ja sitten unohtanut. Pitäisi muuten oikein käydä läpi monta kasettia vielä, Arto tuumii.
- Säveltäminen on hauskaa hommaa, jos vain löytyisi enemmän aikaa kaiken arkikiireen keskeltä.
"Onko kaikki balalaikki mukana?"
Kesän kovan alkuvauhdin jälkeen Sattuma ei hellitä ohjaksia. Viikon kuluttua se lentää kolmannelle matkalleen USA:han.
Neljässä viikossa yhtye kiertää Michiganissa, Minnesotassa ja Wisconsinissa. Matka huipentuu Kanadan ja Yhdysvaltain suomalaisten yhteisiin FinnGrandFest-festivaaleihin Marquettessa, Michiganissa.
- Tietääkseni olemme siellä ainoita Venäjän suomalaisia paikalla, Arto sanoo.
Amerikan-kiertue toteutuu yleensä monen mutkan kautta. Lähes kaikkia soittimia varten on haettava rajanylityslupia kulttuuriministeriöstä.
- Tylsää hommaa. Tullimiehet aina epäilee, että joku muusikko yrittää salakuljettaa maasta pois jonkun arvokkaan stradivarin, Rinne morkkaa.
Toisin on asian laita Suomen tullissa.
- Siinä saattaa kuulla vain tämäntyyppisen kysymyksen: Onko kaikki balalaikki mukana? Ja siinä kaikki, Arto havainnollistaa naapuritullien eron.
Kotimaan näyttämöitä ei jätetä väliin
Kiertueiden lomassa Sattuma ei jätä väliin kotimaankaan näyttämöitä.
Viime keväänä yhtye esiintyi Paradigma-festareilla Petroskoissa. Toukokuun lopussa se ajoi autolla 1 200 kilometrin keikkamatkan Petroskoista Severodvinskiin.
- Nähtiin mahtavia paikkoja, mukavia ihmisiä ja huonoja teitä, Rinne listaa.
Huonoin tiepätkä oli Puudo-sin jälkeen lähellä Arkangelin alueen rajaa Karjalan puolella.
- Viidensadan metrin kura-vellin läpi päästiin ihmeellä mudassa kamppailevia tukkirekkoja kiertäen, Rinne muistelee.
Amerikan matkan jälkeen syksymmällä Sattuma järjestää levynjulkistamiskonsertin Petroskoissa. Mahdolliseksi ajankohdaksi sattumalaiset katsovat Carelian Faces -festivaalia syyskuussa.
- Onhan täällä paljon folkista pitävää jengiä nykyään, Rinne kuvaa petroskoilaista yleisöä.
Suomessa yhtye vieraili viimeksi tammikuussa. Viime kesänä se teki laajan kiertueen, jonka kohokohtana oli Rääkkylän Kihaus.
Kuluvaksi kesäksikin Sattuma oli saanut pari kutsua Suomeen, mutta ne osuivat Amerikan matkan päälle.
- Kai sitä lähdetään, kun kutsu tulee, Rinne myöntää.
Mikko Nesvitski
Karjalan Sanomat
13. heinäkuuta 2005
|